Suomen Salukikerho Ry Suomen Salukikerho Ry

 

SALUKIN HISTORIA



Mirjam el Tagaddi

 

Saluki on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Salukeja tai niitä läheisesti muistuttavia eläimiä esiintyy monissa arkeologisissa löydöissä. Mm. Hutchinsonin Dog Encyclopaediassa on mainittu 6 000-5 000 e.Kr. peräisin oleva norsunluuhun kaiverrettu kuva salukin päästä. Salukien on todettu asuneen jo tuhansia vuosia sitten laajalla alueella Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Koirien ulkomuoto ja käyttötarkoitus ovat säilyneet lähes ennallaan, kiitos islamin uskon.

Islamilaiset pitävät koiraa yleensä saastaisena, eivätkä halua syödä mitään koiran koskettamaa. Saluki ei ole heille koira vaan 'El Hor', jalo tai 'El Baraka', erityisen siunattu - Allahin lahja iloksi ja hyödyksi. Salukia ei voinut hankkia ostamalla, sen saattoi saada lahjaksi erityisenä huomionosoituksena. Sitä kohdeltiin hyvin, ja se sai nauttia etuoikeuksista. Kerrotaan, että saluki sai nukkua teltassa ja syödä samaa ruokaa isäntänsä kanssa. Juoksuaikaista narttua suojeltiin tarkoin uroksilta - rotu säilyi puhtaana. Pennut hoidettiin hyvin. Väitetään jopa, että naiset imettivät niitä taatakseen pennuille tarpeellisen ravinnon. Pentueesta karsittiin heikoimmat ja emon hylkimät yksilöt. Puhtaan valkoiset koirat oivat erityisen arvostettuja, samoin pennut, joilla oli syntyessään otsassaan valkoinen tähti, Allahin siunaus. Valkoinen merkki koiran niskassa oli merkki nopeudesta.

Arabit tunsivat suullisena perimätietona koiriensa sukutaulut useita sukupolvia taaksepäin. Mahtavilla sheikeillä oli kuvitettuja ja koristeltuja muistiinpanoja koirien polveutumisesta satojen vuosien takaa. Kantakoirat Englannista Englannin varhaisimpiin salukiharrastajiin kuulunut Florence Amherst sai ensimmäiset salukinsa lahjaksi v. 1897 Egyptistä. Ne olivat Tahawi-heimon sheikin kasvattamia ja muodostuivat kantakoiriksi Amherstia-kennelille, johon valtaosa nykyisten salukien sukujuurista perustuu. Persian ja Egyptin lisäksi salukeja tuotiin Englantiin mm. Syyriasta ja Palestiinasta. Shami-tyyppisiä koiria toivat mukanaan Palestiinasta ja muualta Lähi-Idästä palannet sotilaat. Damaskoksesta tuotu Sarona Kelb oli hallitseva siitosuros Englannissa. Black & tan -värinen, runsashapsuinen Kelb löytyy edelleen useimpien eurooppalaisten ja amerikkalaisten salukien sukutaulusta. Sarona Kelbillä oli 22 pentuetta ja sitä pidettiin 'pohjoisena salukityyppinä', joka yleensä yhdistettiin 'Persian vinttikoiratyyppiin'.

Pohjoismaiden ensimmäinen saluki oli uros nimeltä Timsa el Sollum, joka tuotettiin Englannista Ruotsiin v. 1924. Suomen ensimmäinen saluki oli black & white -värinen narttu 'Aysha' Mirjam el Tagaddi, jonka Elisabeth Wegelius toi Ruotsista v. 1941. Anja Strandell tuotti v. 1949 Gwen Angelin kuuluisasta Mazuri-kennelistä black & tan -värisen nartun. Mazuri Zahilat oli astutettu ennen lähtöään mustavalkokirjavalla Mazuri Kirabenilla ja saman vuoden heinäkuussa syntyi Strandkulla-pentue, ensimmäiset suomalaiset salukinpennut. Zahilatista tuli Suomen ensimmäinen salukimuotovalio ja sen tyttärestä Strandkulla Zulamithista ensimmäinen Suomessa syntynyt salukivalio. Mazuri Zahilat ja Mazuri Kiraben löytyvät edelleen lähes jokaisesta Suomessa syntyneen salukin sukutaulusta. Salukien määrä kasvoi alkuvuosina hitaasti. Ensimmäistä pentuetta seuranneen 20 vuoden aikana syntyi vain 11 pentuetta, 56 salukia. Vasta vuonna 1969 päästiin vauhtiin: syntyi neljä pentuetta. Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain keskimäärin noin 70 pentua.

 

 

© Copyright 2006 Suomen Salukikerho Ry - Finnish Saluki Club. All rights reserved.
Webdesign by KL & HyDe & PaS & SM